Harjoittelemassa seiccailua!

Tervehdys kaikki!

Kirjoitan nyt tämän blogin työharjoittelijan näkökulmasta. Eli olen matkailualan viimeisen vuoden opiskelija MAMKista, joten tämän kevään olen viettänyt työharjoittelussa SeikkailuKuopiolla. Aloitin harjoitteluni helmikuun alussa ja nyt olisi viimeiset pari viikkoa meneillään. 

Tähän kevääseen on mahtunut paljon uutta ja opettavaista asiaa. Kuten esimerkiksi se, että koirien tassunjäljet eivät ole välttämättä samanlaisia kuin suden jäljet....

Täällä ollessani olen päässyt  esimerkiksi touhuamaan kelkkojen kanssa: tankkaamista, öljyn lisäämistä (Janin avustuksella öljytankkien korkit auki), pesua ja ehkä vähän myös ajamista! Kelkkojen lisäksi kevääseen on mahtunut myös lumikenkäilyä; taisi olla kolmas harjoittelupäivä kun pääsin vetämään ensimmäisen ”opastukseni” lumikenkäillen. Savonian AMKin matkailun opiskelijat olivat varmasti tyytyväisiä kenkäilyyn ja varsinkin minun ammattitaitoiseen(…) opastukseeni Safaritalon ympäristössä. Mutta tuosta kokemuksesta oppineena seuraavat opastukset sujuivatkin jo paremmin. 

Viime viikolla pääsin opastamaan yritysporukan Kammille ja takaisin. Ennen opastusta täytyy tietysti itse käydä tarkistamassa reitti ja matkan kesto. Siinäpä sitten reippaana kaverina Marko "kalsari" Rossi lupasi viedä minut kelkalla Kammille ja opasti mistä reitti lähtee takaisin talolle. 

Reitti selvä, joten sitten vain kävelemään. Polulla huomasin olevan ISOJA tassun jälkiä ja tietysti hieman vilkkaan mielikuvituksen omaavana (+huhujen, joiden mukaan susi oli nähty alueen lähettyvillä) kuvittelin tassun jälkien olevan suden. Pienoisen kuumotuksen alla sitten soittamaan Ullalle, että jos en ole piakkoin takaisin talolla on susi syönyt minut! (Ulla ohjeisti minut mölyämään äänekkäästi, jotta sudet pelkäisivät minua enemmän kuin minä niitä.)

…. Selvisin talolle ja huomatessani, että jäljet jatkuvat pihaan asti, alkoi minunkin päässäni raksuttaa: Mixulla on kaksi koiraa jotka liikkuvat vapaina ulkona! 

Muistutus itselleni: koiran tassunjäljet EIVÄT ole samanlaisia kuin sudella.

 

Mönkijä paikallaan oven edessä!

Siirrytäänpä sitten keväisempään aiheeseen: mönkijät. Lauantaina Mixu pyysi pesemään mönkijän ja ajamaan sen etuovelle. Reippaasti pesin mönkkärin ja ajoin sen ylös. Ohjeet olivat; laita neliveto päälle ja peruuta mönkijä ovelle ja ÄLÄ törmää seinään. Siinä muutaman kerran hiljaisella kaasulla yritettyäni nostaa mönkijä ovelle, ajattelin että nyt annan hieman enemmän kaasua jotta mönkkäri nousee. Nousihan se sitten ja kopsahti suoraan seinään. Eli onnistuin tekemään juuri niin kuin opastettiin! Hyvää työtä mielestäni :)

ps. sillä aikaa kun minä olin ahkerana pesemässä ja parkkeeraamassa mönkijää, oli Ari keksinyt parempaa tekemistä Ullan toimistossa!

                                         

Muuta kerrotavaa en tähän hätään keksi, joten se on kiitosta vaan!


-Ella-