KalPan poijjaaat seiccailemasa

Odottelimme KalPan poikia meille kärsimättömänä jo muutaman viikon ajan. Teimme pieniä alkuvalmisteluja, kutsuimme lehdistöä ja oman kuvaajan paikanpäälle, sekä kävimme läpi miten 30 henkilön massaa saadaan liikutettua helposti pukutiloissa ja kelkkareitillä. Alunperin mietimme, että sudenkuoppia on paljon ja safarilla voi tapahtua mitä tahansa, koska näillä boitsuilla on intoa ajaa läppä tiskissä ja hanat auki. Toivoimme vain, ettei ainakaan sitä kaikista pahinta sattuisi. Onneksi ja kaikkien yllätykseksi KalPan safari meni hyvin rutiiniluontoisesti, tämän safari-kalifi Janin piirtämän kuvan mukaisesti. ”Päätien kautta maaliin”.

Safari-kalifi Koistisen fläppitaulukaavio KalPan safarista

Hentunen kävi metsähallituksen mailla pyörähtämässä ja Salminen ajeli omia polkujaan ihan iki-oman safarin, koska muut ilmeisesti ajoivat väärää reittiä. Kuvausryhmä oli joka ikisellä kuvauspisteellä myöhässä, koska KalPan poijjat ajoivat kuin eläimet. Vauhtiryhmälle tuli perinteiset kaivuuhommat ja ensimmäisen kerran Jauhiaisen 15 vuoden safarihistorian aikana, kelkka ei meinannut irrota hangesta sitten millään. Aikansa siinä kaiveltuaan Johtaja-Jauhiainen hokasi, että eeeij helv… kelkassa on pakki päällä ja tietenkin se kaivautuu aina syvemmälle ja syvemmälle, kun painaa kaasua. Jauhiaisen sanoin: ”In anyway, muuten homma oli bueno.”

Jauhiainen antaa ohjeita

Käytiin taukopaikalla juomassa kahvit ja mehut, ettei jätkien erityisen herkkä ruokavalio mene pilalle ja vatsa kuralle safarimakkarasta. Safari-kalifi Jani tuskin pahastui tästä, sillä hän on parhaillaan vetänyt 8 nakkisafaria putkeen ja sanonut muutenkin koko kuluvan kuukauden ajan olevansa kasvissyöjä. Vihdoin palattiin talolle, jossa kuvausryhmä oli taas myöhässä ja Janin riemuksi talolla soitettiin Waldos’ Peoplen Lose Control, joka on soinut siellä vuoden 2009 Euroviisuista lähtien. Pukeutumisen lomassa KalPalaiset saivat kokeilla Paintball-asettamme ja ampua hätäiset painttitulokset, sillä jätkillä oli jo kiire ruokailemaan.

Jätkät ajaa kun eläimet

Jasse Ikonen kuuntlee keskittyneenä

KalPa-paintin tulokset:

1.       Matti Kuparinen                                      7/10

2.       Juha Toivonen                                          6/10

3.       Riekkinen, Koskinen, Siekkinen              4/10

4.       Ikonen, Glenn, Timonen                          3/10

5.       Laurila, Davies, Miettinen                       1/10

6.       Kisu                                                      0/10

KalPan safarilla nähtiin maailmanmatkaaja-Rossi, joka palasi juurilleen eli Seikkailutalolle safarihommiin. Sitä ennen hän oli ties missä appelsiineja poimimassa vinku-intiaanien kanssa ja pakollisella Thaimaan kierroksella muurahaisten syötävänä. Ja tietenkin Australian läpi 5000 km:n pikku rykäsyllä. Noh, huomattuamme Rossin olevan taas Suomen maan kamaralla buukattiin hänet safarihommiin ja koska kalenterimme oli täyteen buukattu, hän jäi yöpymään Seikkailutalolle. Tämä oli perjantaina. Maanantaina Rossi uskalsi hiljaa mainita, että tarvitsisi varustetäydennystä…Ilmeisesti siksi, että perjantaina Rossi puki päälle kalsarit ja jätkä töröttää talolla edelleen samat kalsongit päällä.

maailmanmatkaaja-Rossi kalsarit jalassa kahvilla

Jani: ”Käännä ne toisinpäin.”

Rossi: ”On jo käännetty kahdesti.”

Ulbu: ”ota ne pois.”

Rossi: ”En voi. Muuten alkaa HEILUA JA VIPATTAA.”

Näkyihän tuo Rossi selviävän KalPan safarista ihan hyvin noilla samoilla kalsareilla ja kun KalPa teki lähtöä, Rossi hyppäsi kelkan selkään ja suuntasi Nilsiän K-Ruotsalaiseen.

KalPan joukkue safarilla

-Ulbu-

Että tämmöstä seikkailua tällä kertaa...

Aamusella, ennen asiakkaiden saapumista lähetettiin safariopasharjoittelijakokelas (Ari) ajamaan heppajälki auki välille Nipanen- Tahko Horses, jotta hevosten on helpompi kulkea reittiä eli autamme paikallista hevosyrittäjää. Ohjeeksi Arille annettiin toimia nopsasti sekä olla jäämättä kiinni ja jos jäät kiinni, älä vahingossakaan soita meille… Arvatenkin Ari könysi pois tuuli lasi rikki ja hikisenä ja ajoissa (selvästi safarihörhöainesta).

Päivän caset alkoivat sitten normaalisti ja arvottiin voittaneiden kesken kulkupelit omiin ryhmiin ja totesin meikäläisenkin voittaneen seikkailusafarin siis 3 h safari sekä köysilaskeutuminen.

( ja 2. oppaaksi sain innokasta innokkaamman safariblondin tiskin takaa mukaan).

Puolenpäivän jälkeen asiakkaiden saapuessa, todettiin vuokrakelkkojen olevan vielä teillä tietämättömillä, joten sotkettiin hyvät suunnitelmat normaaliin tapaan viimehetkellä. Itse pomppasin renen kyytiin ja ja perään etsin hyvän vanhan palvelijan’’ ventturen’’, jottei blondille tule ongelmia sillä osaa tuo kulkupeli tulla kotiin jo vanhalla kokemuksella (+10 000 km) eikä pääse nousemaan hattuun uudet hienot härvelit!

No hyvinhän se meni, mutta tokan kilometrin jälkeen puuttui vaan peräopas ja 2 asiakasta?!?? Vielä ennen näkemättömämpää oli se, että jos keulaopas pyöräyttää lenkin ja tulee vastaan vilkuttaen niin johan siinä menee sekaisin ja kaikkee helv#”@£i!! no eivät sit halunneet seurata meikäläistä ja jatkoivat matkaa aina pehkun risteykseen ohi? No joo kaipa sitä joutaa välillä harjoittelemaan näitä hommia meikäläinenkin, että pysyy mieli virkeänä…

ja määrittihän se peräopas paikan puhelimen navigaattorilla varpaisjärven reitille? Mutta kyllä se oli siinä seuraavan mutkan takana kiltisti ihmettelemässä omaa sijaintiaan (ajoi varpaisjärven ja pehkun risteysten ohi ja väittää ettei oo ollu risteyksiä..??? Seuraavaksi taitaa olla blondille karttaharjoitukset odottamassa ja patikoiden ilman faceböökkeja, gps:iä ja muita elektroonisia vempeleitä – ja käynti Spectsaverille heti, että alkaa kyltit näkyä!

Kun ryhmä saatiin kasaan, niin sitten sitä oltiin leirissä ja köysilaskeutuminen meni jotakuinkin vähän rutiinilla… ja kun nyt oikein ajattelin asiaa, niin tulin lopputulokseen, että taidan selvitä kiertolenkin itsekseni kaikkien 7 asiakaan kanssa. Joten lähetin toimistovahvistuksen suoraan samaa reittiä takaisin. loppulenkki menikin hyvin kierrettiin Syvärin saaria ja nautittiin syvästä lumesta saarten reunoilla.

Pääkallopaikalle palatessa tilanne olikin jo hyvä sillä pihassa oli vaan pari vierasta sini-valkoisilla kulkupeleillä varustettuina eli poliiseja. No onneksi nämä herrat olivat ohikulkumatkalla ja vaihtamassa kuulumisia. Poliisitkin kattelivat huuli pyöreänä, kun harjoittelija-daamimme ryntäsi huolissaan selittämään, että safarin perävahvistus oli upottanut ventturen hankeen kiinni!! Eihän tässä per#%@# ehdi edes kypärää ottaa päästä pois, kun on heti uusi ”katastrofi” sattunut! Kaiken huipuksi harjoittelija selitti tuntomerkit blondin siljainnista poliisien ja asiakkaiden kuullen: ”jossain Nipasella ja vieressä on HEVOSENPASKAA”. Vedin kypärän päähän ja mietin siinä hissukseen, että MITÄ HELVETTIÄ SE SIELLÄ TEKEE kun se ura kulkee puoli kilsaa reitin vieressä?! Oli kuulemma ollu kääntöpaikat hieman heikossa ja pitänyt ajaa sinne… ja ja ja kaikkee..pakitellut edes-takas ja päätyny hankeen.

Kyseessä oli normaali turistisetti, eli suksi oli noin 5 cm reitin vieressä, että blondi oli pystynyt hyppäämään kovalle reitille niin ettei mene lunta kenkiin. Ja kelkka oli aavistuksen verran kiinni, ettei tarvinnut kuin nykäistä. Syy miksi hän oli lähtenyt sinne niin oli kuulemma alun perin hukannut köysikassin reitille ja lähtenyt etsimään sitä… No saatiinhan se nörttiblondi sieltä viimein pois yllättäin, kun kahvit oli saatu tippumaan! Lopuille reissuille kelpuutettiin vain ulkoilmaan karaistuneita urospuoleisia kehäkolmosen ulkopuolella asuvia oppaita (blondi istuin UGGit jalassa koneella) ja reissut menivät sitten oppikirjan mukaan.

Ai niin…kävihän Kuopion urhot myös etsimässä meidän kadonneita lampaita eli varastettuja Ventureita. Ensin loppui bensa, sitten öljy ja taisi tulla vielä pimeäkin, joten pojat luovuttivat leikin kesken ja kelkat haettiin seuraavana päivänä. Kyllä oli rosvoilta puuttunut äly ja tolkku, sillä oli ”hieman” liukukiskot lämmenneet ja matto oli aavistuksen jumissa…että tämmöstä tällä kertaa…

-Arto-